Jakob Wegelius: Merten gorilla (Wsoy, 2017. 646 s.)

Jakob Wegeliuksen Merten gorilla on lumoava seikkailukirja, joka imaisee mukaansa ja sopii monen ikäisille lukijoille.

Kirjan päähenkilö on gorilla, Sally Jones, joka toimii koneenkäyttäjänä Hudson Queen -nimisellä rahtilaivalla. Sally Jonesin pomo on suomalainen kapteeni Henry Koskela. Kun Koskela vangitaan Portugalissa syyttömänä Alphonse Morron murhasta, joutuu Sally Jones selvittelemään varsin mutkikkaita kuvioita. Portugalissa Sally Jones ystävystyy fadolaulaja Ana Molinan sekä Signor Firardon kanssa. Hän päätyy monenlaisiin seikkailuihin päästäkseen selville totuudesta ja välillä ollaan Intiassa asti.

”Sade ropisi ikkunaan. Kamiinasta kuului palavan puun sihinä. Ennen nukahtamistani ajattelin, että olisin varmaan vielä paikalla seuraavana päivänä, kun Ana tulisi kotiin töistä. Silloin hän ehkä laulaisi minulle. Sen hän oli kokonaan unohtanut tänään.” s. 95

Kirjassa kuvataan hienosti ystävyyttä. Kirja on välillä hieman surumielinen ja haikea, mutta tarina on kuitenkin toiveikas. Kirjan kieli on kaunista ja helppolukuista, tarina soljuu eteenpäin. Kirjan upeasta mustavalkokuvituksesta vastaa kirjailija itse. Jo kirjan sisäkansien kartat johdattavat hienosti upeaan vanhanajan seikkailuun, jossa älykäs Sally Jones kanssamme kulkee!

Pirkko Saisio: Spuuki Spaidermän ja raju nonna (Siltala, 2017. 193 s.)

Pirkko Saision kirja Spuuki Spaidermän ja raju nonna on ihana, ihana pieni kirja! Kirjassa Saisio kertoo yhteisistä hetkistään tyttärenpoikansa kanssa päiväkirjamuotoisesti. Aina välissä on tyttärenpojan piirtämiä värikkäitä kuvia. Kirja alkaa siitä, kun Spuuki Spaidermän syntyy ja Saisio pohtii nimeä itselleen isoäitinä sekä elämänkumppanilleen toisena isoäitinä. He päätyvät nonnaksi ja Rekkariksi.

Saisio kertoo yhteisistä vuoropuheluista ja lapsenlapsen kanssa vietetystä ajasta hyvin hauskalla tavalla. Lukiessa voi välillä hihitellä ääneen, mutta välillä myös liikuttua. Kirja on avoin ja kuvastaa hyvin lämminhenkistä suhdetta eri sukupolvien välillä. Yhteisistä pitkistäkin ajoista nautitaan kovasti. Kun ei olla yhdessä, lapsenlapsi on kuitenkin mielessä ja hän on tärkeä osa nonnan elämää. Kirjan edetessä myös pieni lapsenlapsi kasvaa ja muuttuu isommaksi, kuusivuotiaaksi.

Kirjan luettuasi saat tietää esimerkiksi, miten ollaan koko päivä tänässä tai kuka on Suomen suurin viheltäjä J Kirjaa voi lämpimästi suositella kaikille, joilla on jonkinlaista kosketuspintaa lapsiin tai jotka ovat joskus itse olleet lapsia.

Hauska tämä kansi. Ei heti tule raju nonna mieleen. Vaan lempeä :)



Johanna Venho: Linnunmaitoa kainalokanoille (Lasten keskus, 2015. 48 s.)

Johanna Venhon runokirja Linnunmaitoa kainalokanoille lumoaa tunnelmallaan. Siinä on onnistuttu hyvin tavoittamaan lasten maailmaa sen iloineen, suruineen, pelkoineen ja onnentunteineen. Kirjassa koti on lämmin ja turvallinen, siellä on hyvä olla ja vaikkapa käpertyä nauttimaan tarinoista yhdessä. Runot sopivat erittäin hyvin myös yhdessä ääneen luettaviksi ja pohdittaviksi. Kirjan on kuvittanut Marjo Nygård. Hänen satumaiset kuvansa sopivat erinomaisesti näiden mukavien runojen tunnelmaan.

Kuumaa kaakaota

Niusk nausk riusk rausk

huopatossut pakkasessa tallustaa,

nenää puree neulahammas,

varpaita ja sormia paleltaa.

Näen tien päässä, kaukana

lampun keittiön ikkunassa,

äiti keittää keittiössä

kaakaota kattilassa.

s. 48

Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi osat yksi ja kaksi (Tammi, 2016. 440 s.)

Olin kovasti odottanut tätä uutta Harry Potteria. Olikin hauskaa palata Potterien maailmaan, pääsi ikäänkuin tapaamaan vanhoja tuttuja pitkästä aikaa. Tosin huomasin, että olen unohtanut valtavasti siitä, mitä aiemmissa osissa oikeastaan tapahtuikaan.
Kirja oli tietenkin kovin erilainen verrattuna muihin Pottereihin, koska se on kirjoitettu näytelmämuotoon. Tarinaa lukiessa mietinkin, että kuinkahan hyvin olisin pysynyt näytelmää katsoessani mukana :) Toisaalta on kivaa, että Potter-fanit tutustuvat näytelmämuotoiseen tekstiin ainakin tämän yhden teoksen verran :D

Näytelmän tarina perustuu ajankääntäjän käyttöön eli siihen ajatukseen, miten asiat ovat nykyisin, jos jokin pienikin yksityiskohta muuttuu menneessä. Harry Potter ja hänen ystävänsä ovat kasvaneet aikuisiksi, monet ovat myös menneet naimisiin ja saaneet lapsia. Harry on naimisissa Ginnyn kanssa ja heillä on kolme lasta. Suhde nuorimmaiseen lapseen ei ole aivan mutkaton ja he selvittelevät välejään tarinan edetessä. Tärkeänä teemana tässäkin Potterissa oli ystävyyden voima, sen merkitys, että vaikeuksista selvitään yhdessä eteenpäin.

Nautin tarinasta. Oli hauskaa kohdata aikuinen Harry Potter. Voi kun olisi aikaa palata myös vanhempiin Potter-kirjoihin ja nauttia tästä mahtavasta taikamaailmasta. Mukavaa olisi myös kuulla, mitä nuoret Harry Potter-fanit tästä tarinasta pitivät.

Salla Simukka: Sisarla: seikkailu toisessa maassa (Tammi, 2016. 184 s.)

"Talvi oli tosin ollut monella tapaa todella kummallinen. Ensilumi satoi syyskuun lopulla. Ei siinä sinänsä mitään, joskus ensilumi satoi jo silloin, mutta tällä kertaa lumi jäi maahan pysyvästi ja se oli poikkeuksellista. Se oli aluksi vain ohut, valkea lumipeite jäätyneen maan päällä, mutta sitten lunta satoi lisää. Ja lisää. Ja lisää. Ensin ihmiset olivat innoissaan. Ei ankean loskaista lokakuuta, ei masentavan pimeää marraskuuta!" s. 8

Kun talvi vain jatkui ja lunta tuli koko ajan lisää, niin ihmiset huomasivat, ettei lumi ollut enää ystävä. Lumesta tuli vihollinen, jota vastaan taisteltiin tai jonka kanssa yritettiin tulla toimeen. Kylmyys myös muutti ihmisiä entistä ilkeämmiksi.

Aliisa on yksitoistavuotias tyttö, joka lähtee eräänä lumisena päivänä seuraamaan koiran jälkiä lumessa. Yhtäkkiä Aliisa putoaa lumen halki toiseen maailmaan, Sisarlaan, jossa on hyvin erilaista ja lämmintä. Käy ilmi, etteivät lumet jäljessä olleetkaan koiran, vaan suden, joka osaa puhua. Susi kertoo, että Aliisan tulisi astua portista Salamaisuuksien puutarhaan ja etsiä kolme avainta.

Salamaisuuksien puutarha on ihmeellinen ja satumainen paikka. Siellä asuu mitä kummallisempia olentoja: tuulikeijuja sekä kukkia ja eläimiä, jotka osaavat puhua. Ja mikä tärkeintä, Aliisa kohtaa puutarhassa tytön, Merin. Tytöt ovat joutuneet Sisarlaan taistellakseen pahaa kuningatarta ja hänen aiheuttamaansa ikuista talvea vastaan.

Kirjan alussa on kolme lainausta tunnetuista lastenkirjaklassikoista: Carrollin Liisan seikkailuista ihmemaassa, Burnettin Salaisesta puutarhasta sekä Andersenin Lumikuningattaresta. Simukka on hienosti tavoittanut jotakin kaikkien näiden kolmen kirjan tunnelmista ja maailmoista tarinaansa.

Sisarla : seikkailu toisessa maailmassa on lapsille ja nuorille suunnattu satufantasiakertomus hyvän ja pahan välisestä taistelusta, sekä ennen kaikkea ystävyyden voimasta ja tärkeydestä. Simukan kirjoitustyyli on mukaansatempaava ja kieli on helppolukuista. Kirjassa on sopivassa suhteessa huumoria ja seikkailua. Sisarlan on kuvittanut Saku Heinänen. Vahva mustavalkoinen kuvitus herättelee ajatuksia kohti sadun ja fantasian maailmoja.

Tittamari Marttinen: Emeliina ja laulavan koiran tapaus (Lasten keskus, 2016. 144 s.)

Tittamari Marttisen kirja Emeliina ja laulavan koiran tapaus kertoo nuoresta tytöstä, joka huomaa omaavansa taikavoimia. Minna-mummo on tärkeä henkilö Emeliinan elämässä.

"Minä olen Emeliina, ja Minna on yksi parhaista kavereistani. Vaikka hän on minua kuusikymmentä vuotta vanhempi, hän on joskus minua lapsellisempi. Minusta se on vain hauskaa." s. 10

Kirja kertoo Emeliinan ja hänen ystävänsä Antin elämästä muutaman päivän ajalta. Kerran puistosta löytyy punatukkainen ja hieman ujo tyttö, Ronja. Ronja tulee samaan kouluun ja lapset ystävystyvät. Tärkeä henkilö tarinassa on myös Ronjan sekarotuinen koira, Teppo, sekä Kultasen eläinkaupan omistaja, Kaapo.

Tittamari Marttisen kirjojen parhainta antia on onnistunut arjen kuvaus. Lasten elämästä on osattu kertoa sen iloineen ja suruineen. Kirjassa kerrotaan hienosti ystävyyden merkityksestä. Kirjan on kuvittanut Lotta Kauppi, jonka iloiset värikuvat sopivat erinomaisesti tähän muutenkin iloiseen lastenkirjaan. Tarina on melko pitkä, joten pienimmät lukijat voivat nauttia siitä enemmän yhdessä ääneenluettuna.

K. K. Alongi: Kevätuhrit (Otava, 2016. 303 s.)

K. K. Alongin kirjan Kevätuhrit keskiössä on joukko nuoria, jotka ovat selvinneet. Kirja alkaa siitä, kun 15-vuotias Jade herää metrossa. Ympärillä on kasa kuolleita.

"Mä olen kuollut. Tämä on ensimmäinen ajatus, joka tulee hänen päähänsä. Mä olen kuollut ja joutunut helvettiin. Jade ei ole koskaan edes uskonut Jumalaan, saati sitten taivaaseen tai helvettiin, mutta jostakin selittämättömästä syystä ajatus helvetistä tulee hänelle juuri nyt. Hänen ympärillään on säkkipimeää. Pimeys on kuin seinä, joka painautuu häntä vasten, se on käsinkosketeltavaa valottomuutta, johon Jade uppoaa. Tämä on erilaista pimeyttä kuin se, mihin hän on kaupunkilaisena tottunut, sillä kaupungissa on aina valoa, jossakin. Nyt sitä ei ole, pimeys on nielaissut viimeisenkin valon rippeen maailmasta." s. 7

Jade jatkaa matkaansa ja kohtaa tytön, Suseten. Tytöt ovat lähtöisin hyvin erilaisista lähtökohdista, mutta kummallinen tilanne yhdistää heitä. Tytöt kulkevat pitkin Helsinkiä, joka on hetkessä muuttunut jättimäiseksi ruumishuoneeksi. Sähköt, puhelimet ja internet eivät toimi. Kaikki on sekaisin. Tytöt etsivät tarvitsemiaan tavaroita autioksi muuttuneesta kauppakeskuksesta. Sieltä löytyy muun muassa vedenpuhdistustabletteja ja ruokaa.

Matkallaan tytöt kohtaavat myös muita nuoria ja he joutuvat tekemään suunnitelmia siitä, miten selviytyä tässä oudossa tilanteessa. Osa eloonjääneistä on mennyt sekaisin ja he käyttäyvät erittäin hyökkäävästi muita kohtaan. Myös osa eläimistä (esimerkiksi koirat) on muuttunut erittäin raaoiksi ja elämä onkin eloonjäämistaistelua.

Kevätuhrit on kiinnostava, mutta myös kammottava kuvaus tilanteesta, jossa mikään ei ole entisellään. Kirja on koukuttava jännityskirja maailmasta, jossa on vain vähän toivoa. Kirja soveltuu mielestäni hyvin yläkouluikäsille ja miksei myös aikuisille. Jään odottamaan seuravaa osaa trilogiaan. Mitä oikein on tapahtunut? Ja miksi juuri nämä nuoret selvisivät?