lauantai 17. marraskuuta 2018

Jukka-Pekka Palviainen: Allu ja salainen ihailija

Jukka-Pekka Palviaisen Allu ja salainen ihailija on hyvin perinteinen ja aivan ihana lastenkirja. Kirjan pääosassa on Allu (oik. Alexandra), joka perheineen muuttaa asumaan idylliseen Kuoppakylään, jossa on vanha rautatieasemarakennus myynnissä.

Allun perheeseen kuuluvat lisäksi isoveli Aapo, sekä äiti ja isä. Uuden kodin myötä lapset pääsevät myös hankkimaan koiranpennun, jota ovat jo kauan halunneet. Kirjassa koiranpentuarki kuvataan varsin seesteiseksi. Koira onkin ihan irrallaan lasten mukana touhuamassa, mutta niinhän lasten kirjoissa kuuluukin olla.

Rautatieasemalla Allu tutustuu konduktööri Artturiin. Ja hän alkaa saada salaperäistä ihailijapostia. Esimerkiksi kahvilassa leivoksen sisältä löytyy ihana viesti: Olet söpö! Pian Allu tutustuu myös uuteen poikaan, Markukseen.

Uusi koti on varsin viehättävä paikka, tosin sieltä kuuluu öisin salaperäisiä ääniä, joita Allu ja Aapo alkavat selvittelemään. Kirjassa on siis juuri sopivasti myös jännitystä. Christel Rönns on kuvittanut kirjan oivallisella tavalla. Lopulta Allu saa kutsun salaperäisille treffeille ja viestien lähettäjäkin saadaan lopulta selville. Mutta mikä mahtoikaan olla yöllisten äänien aiheuttaja, ei kai rautatieasemalla kummittele?

Allu elää ydinperheessä, jossa ei suurempia ongelmia ole. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kesäaikaan, elämä on varsin huoletonta. Kirja on siis hyvänmielenlukemista monen ikäisille.

Kirjaan on ilmestynyt myös jatko-osa Allu ja salaperäinen opettaja.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Nadja Sumanen: Terveisin Seepra (Otava, 2017. 264 s.)

Nadja Sumasen uusi kirja Terveisin Seepra on hieno, kipeä kirja, jonka lukeminen ei kuitenkaan ahdista. Aiemmin Sumaselta on ilmestynyt hänen esikoisensa 2015 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut Rambo. Kirjana Rambo oli minulle niin rakas, että tuntui jopa hieman haastavalta alkaa lukea tätä uutta kirjaa. Pelkäsin, jos se olisikin pettymys. Näin ei onneksi käynyt!


Näistä kahdesta Sumasen kirjasta löytyy jonkun verran yhtäläisyyksiä. Sumasella on taito kertoa hienon hienoja kuvauksia nuorten tunnoista. Molempien kirjojen päähenkilöt ovat eksyksissä itsensä kanssa, eikä heillä oikein ole välittäviä aikuisia ympärillään, ainakaan aluksi. Aikuisena lukijana ei voi olla tuntematta myötätuntoa näitä nuoria kohtaan. Kirja sopiikin mielestäni nuorten lisäksi hyvin myös nuorten vanhemmilla, sillä se herättää ajattelemaan.

Terveisin Seepra kertoo Iriksestä, joka on hyvin suorituskeskeinen nuori. Hän on hyvä koulussa(joskin aika paljon poissa)ja harrastaa balettia. Hän ei ole kotona oikein missään, vaan tuntuu, että Iris on pahasti eksyksissä. Perhesuhteet ovat varsin huonot, kukaan ei halua tai osaa välittää. Iris yrittää ratkaista ongelmiaan itsensä viiltelyllä ja alkuun hän saakin siitä helpotusta tuskaansa.

"Ihossa ei näkynyt haavasta ensin jälkeäkään. Mutta sitten hitaasti, kuin unessa, ymmärsi veri sille vapautuneen uuden reitin ja värjäsi viillon näkyväksi. Puhdas, kirkas, hajuton veri. Kaikki paha oli poissa. Olo oli tyyni ja huojentunut." s. 40

Onneksi tarinan edetessä Iris kasvaa ja löytää lähipiiristään aikuisia, joiden kanssa oleminen helpottaa omaakin oloa. Hän oppii olemaan itselleen armollisempi ja tutkimaan maailmaa uudella tavalla, linssin läpi, uuden harrastuksen myötä.

Lopulta kirja onkin varsin toiveikas. Tarinan aikuisetkin pystyvät avaamaan omia solmujaan ja olemaan paremmin läsnä. Lopulta lukijallekin jää hyvä ja toiveikas olo.




(Kuva Otavan kansikuvat)

torstai 28. syyskuuta 2017

Sanna Isto ja Eppu Nuotio: Typy ja muriseva mörkö (Bazar, 2016. 41 s.)

Isto: Typy ja muriseva mörkö
Sanna Iston ja Eppu Nuotion kirja Typy ja muriseva mörkö on toinen pienestä Typystä kertova kuvakirja. Aiemmin sarjaan on ilmestynyt jouluaiheinen kirja Typy ja topakka tonttu. Syksyllä 2017 sarjaan ilmestyy kolmas osa Typy ja kelju keiju. Kirjat voi lukea hyvin myös itsenäisinä osina.

Typy ja muriseva mörkö on kesäinen kirja pienestä tytöstä, joka kesälomailee perheensä kanssa vanhassa huvilassa meren rannalla. Kaikille löytyy sopiva huone, johon asettua. Talo on ihana! Kuitenkin kaikki alkaa näyttää toisenlaiselta, kun on aika mennä nukkumaan. Illalla Typy on varma, että talossa asustaa myös mörkö. Todisteita möröstä löytyy myös päiväsaikaan; kuka muu söisi Typyn värikyniä? Tai murisisi kaapissa?

Löytyykö mörköä perusteellisessa mörkötarkastuksessa? Ja kuka lopulta pelkää ja ketä? Saadaanko pelot karistettua ja löytyykö huvilasta kaikille sopiva nukkumispaikka?

Typy ja muriseva mörkö on ihana kertomus kesästä, peloista ja pelkojen voittamisesta. Nukkumaanmenoaika aiheuttaa pelkoja monille pienille ihmisille. Yhteisellä iltasadulla voi osaltaan auttaa pientä unohtamaan pelot ja nukahtamaan turvalliseen uneen. Ehkä Typy ja muriseva mörkö ei ole soveliain kirja iltasaduksi, ainakaan niille lapsille, joilla on vaikeuksia nukkumaanmenon kanssa. Mutta päivällä sen uskaltaa varmasti hyvinkin yhdessä lukea, kirja toimii myös hyvänä keskustelunavauksena lapsen kanssa.

Sari Airolan kuvitus sopii kirjaan todella hyvin. Huvila ja sen kesäasukkaat heräävät eloon hurmaavan herkullisissa kuvissa. 

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Jakob Wegelius: Merten gorilla (Wsoy, 2017. 646 s.)

Jakob Wegeliuksen Merten gorilla on lumoava seikkailukirja, joka imaisee mukaansa ja sopii monen ikäisille lukijoille.

Kirjan päähenkilö on gorilla, Sally Jones, joka toimii koneenkäyttäjänä Hudson Queen -nimisellä rahtilaivalla. Sally Jonesin pomo on suomalainen kapteeni Henry Koskela. Kun Koskela vangitaan Portugalissa syyttömänä Alphonse Morron murhasta, joutuu Sally Jones selvittelemään varsin mutkikkaita kuvioita. Portugalissa Sally Jones ystävystyy fadolaulaja Ana Molinan sekä Signor Firardon kanssa. Hän päätyy monenlaisiin seikkailuihin päästäkseen selville totuudesta ja välillä ollaan Intiassa asti.

”Sade ropisi ikkunaan. Kamiinasta kuului palavan puun sihinä. Ennen nukahtamistani ajattelin, että olisin varmaan vielä paikalla seuraavana päivänä, kun Ana tulisi kotiin töistä. Silloin hän ehkä laulaisi minulle. Sen hän oli kokonaan unohtanut tänään.” s. 95

Kirjassa kuvataan hienosti ystävyyttä. Kirja on välillä hieman surumielinen ja haikea, mutta tarina on kuitenkin toiveikas. Kirjan kieli on kaunista ja helppolukuista, tarina soljuu eteenpäin. Kirjan upeasta mustavalkokuvituksesta vastaa kirjailija itse. Jo kirjan sisäkansien kartat johdattavat hienosti upeaan vanhanajan seikkailuun, jossa älykäs Sally Jones kanssamme kulkee!

maanantai 29. toukokuuta 2017

Pirkko Saisio: Spuuki Spaidermän ja raju nonna (Siltala, 2017. 193 s.)

Pirkko Saision kirja Spuuki Spaidermän ja raju nonna on ihana, ihana pieni kirja! Kirjassa Saisio kertoo yhteisistä hetkistään tyttärenpoikansa kanssa päiväkirjamuotoisesti. Aina välissä on tyttärenpojan piirtämiä värikkäitä kuvia. Kirja alkaa siitä, kun Spuuki Spaidermän syntyy ja Saisio pohtii nimeä itselleen isoäitinä sekä elämänkumppanilleen toisena isoäitinä. He päätyvät nonnaksi ja Rekkariksi.

Saisio kertoo yhteisistä vuoropuheluista ja lapsenlapsen kanssa vietetystä ajasta hyvin hauskalla tavalla. Lukiessa voi välillä hihitellä ääneen, mutta välillä myös liikuttua. Kirja on avoin ja kuvastaa hyvin lämminhenkistä suhdetta eri sukupolvien välillä. Yhteisistä pitkistäkin ajoista nautitaan kovasti. Kun ei olla yhdessä, lapsenlapsi on kuitenkin mielessä ja hän on tärkeä osa nonnan elämää. Kirjan edetessä myös pieni lapsenlapsi kasvaa ja muuttuu isommaksi, kuusivuotiaaksi.

Kirjan luettuasi saat tietää esimerkiksi, miten ollaan koko päivä tänässä tai kuka on Suomen suurin viheltäjä J Kirjaa voi lämpimästi suositella kaikille, joilla on jonkinlaista kosketuspintaa lapsiin tai jotka ovat joskus itse olleet lapsia.



Hauska tämä kansi. Ei heti tule raju nonna mieleen. Vaan lempeä :)







tiistai 10. tammikuuta 2017

Johanna Venho: Linnunmaitoa kainalokanoille (Lasten keskus, 2015. 48 s.)

Johanna Venhon runokirja Linnunmaitoa kainalokanoille lumoaa tunnelmallaan. Siinä on onnistuttu hyvin tavoittamaan lasten maailmaa sen iloineen, suruineen, pelkoineen ja onnentunteineen. Kirjassa koti on lämmin ja turvallinen, siellä on hyvä olla ja vaikkapa käpertyä nauttimaan tarinoista yhdessä. Runot sopivat erittäin hyvin myös yhdessä ääneen luettaviksi ja pohdittaviksi. Kirjan on kuvittanut Marjo Nygård. Hänen satumaiset kuvansa sopivat erinomaisesti näiden mukavien runojen tunnelmaan.

Kuumaa kaakaota

Niusk nausk riusk rausk
huopatossut pakkasessa tallustaa,
nenää puree neulahammas,
varpaita ja sormia paleltaa.

Näen tien päässä, kaukana
lampun keittiön ikkunassa,
äiti keittää keittiössä
kaakaota kattilassa.


s. 48


tiistai 29. marraskuuta 2016

Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi osat yksi ja kaksi (Tammi, 2016. 440 s.)

Olin kovasti odottanut tätä uutta Harry Potteria. Olikin hauskaa palata Potterien maailmaan, pääsi ikäänkuin tapaamaan vanhoja tuttuja pitkästä aikaa. Tosin huomasin, että olen unohtanut valtavasti siitä, mitä aiemmissa osissa oikeastaan tapahtuikaan.
Kirja oli tietenkin kovin erilainen verrattuna muihin Pottereihin, koska se on kirjoitettu näytelmämuotoon. Tarinaa lukiessa mietinkin, että kuinkahan hyvin olisin pysynyt näytelmää katsoessani mukana :) Toisaalta on kivaa, että Potter-fanit tutustuvat näytelmämuotoiseen tekstiin ainakin tämän yhden teoksen verran :D

Näytelmän tarina perustuu ajankääntäjän käyttöön eli siihen ajatukseen, miten asiat ovat nykyisin, jos jokin pienikin yksityiskohta muuttuu menneessä. Harry Potter ja hänen ystävänsä ovat kasvaneet aikuisiksi, monet ovat myös menneet naimisiin ja saaneet lapsia. Harry on naimisissa Ginnyn kanssa ja heillä on kolme lasta. Suhde nuorimmaiseen lapseen ei ole aivan mutkaton ja he selvittelevät välejään tarinan edetessä. Tärkeänä teemana tässäkin Potterissa oli ystävyyden voima, sen merkitys, että vaikeuksista selvitään yhdessä eteenpäin.

Nautin tarinasta. Oli hauskaa kohdata aikuinen Harry Potter. Voi kun olisi aikaa palata myös vanhempiin Potter-kirjoihin ja nauttia tästä mahtavasta taikamaailmasta. Mukavaa olisi myös kuulla, mitä nuoret Harry Potter-fanit tästä tarinasta pitivät.