tiistai 29. marraskuuta 2016

Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi osat yksi ja kaksi (Tammi, 2016. 440 s.)

Olin kovasti odottanut tätä uutta Harry Potteria. Olikin hauskaa palata Potterien maailmaan, pääsi ikäänkuin tapaamaan vanhoja tuttuja pitkästä aikaa. Tosin huomasin, että olen unohtanut valtavasti siitä, mitä aiemmissa osissa oikeastaan tapahtuikaan.
Kirja oli tietenkin kovin erilainen verrattuna muihin Pottereihin, koska se on kirjoitettu näytelmämuotoon. Tarinaa lukiessa mietinkin, että kuinkahan hyvin olisin pysynyt näytelmää katsoessani mukana :) Toisaalta on kivaa, että Potter-fanit tutustuvat näytelmämuotoiseen tekstiin ainakin tämän yhden teoksen verran :D

Näytelmän tarina perustuu ajankääntäjän käyttöön eli siihen ajatukseen, miten asiat ovat nykyisin, jos jokin pienikin yksityiskohta muuttuu menneessä. Harry Potter ja hänen ystävänsä ovat kasvaneet aikuisiksi, monet ovat myös menneet naimisiin ja saaneet lapsia. Harry on naimisissa Ginnyn kanssa ja heillä on kolme lasta. Suhde nuorimmaiseen lapseen ei ole aivan mutkaton ja he selvittelevät välejään tarinan edetessä. Tärkeänä teemana tässäkin Potterissa oli ystävyyden voima, sen merkitys, että vaikeuksista selvitään yhdessä eteenpäin.

Nautin tarinasta. Oli hauskaa kohdata aikuinen Harry Potter. Voi kun olisi aikaa palata myös vanhempiin Potter-kirjoihin ja nauttia tästä mahtavasta taikamaailmasta. Mukavaa olisi myös kuulla, mitä nuoret Harry Potter-fanit tästä tarinasta pitivät.

torstai 17. marraskuuta 2016

Salla Simukka: Sisarla: seikkailu toisessa maassa (Tammi, 2016. 184 s.)

"Talvi oli tosin ollut monella tapaa todella kummallinen. Ensilumi satoi syyskuun lopulla. Ei siinä sinänsä mitään, joskus ensilumi satoi jo silloin, mutta tällä kertaa lumi jäi maahan pysyvästi ja se oli poikkeuksellista. Se oli aluksi vain ohut, valkea lumipeite jäätyneen maan päällä, mutta sitten lunta satoi lisää. Ja lisää. Ja lisää. Ensin ihmiset olivat innoissaan. Ei ankean loskaista lokakuuta, ei masentavan pimeää marraskuuta!" s. 8

Kun talvi vain jatkui ja lunta tuli koko ajan lisää, niin ihmiset huomasivat, ettei lumi ollut enää ystävä. Lumesta tuli vihollinen, jota vastaan taisteltiin tai jonka kanssa yritettiin tulla toimeen. Kylmyys myös muutti ihmisiä entistä ilkeämmiksi.

Aliisa on yksitoistavuotias tyttö, joka lähtee eräänä lumisena päivänä seuraamaan koiran jälkiä lumessa. Yhtäkkiä Aliisa putoaa lumen halki toiseen maailmaan, Sisarlaan, jossa on hyvin erilaista ja lämmintä. Käy ilmi, etteivät lumet jäljessä olleetkaan koiran, vaan suden, joka osaa puhua. Susi kertoo, että Aliisan tulisi astua portista Salamaisuuksien puutarhaan ja etsiä kolme avainta.

Salamaisuuksien puutarha on ihmeellinen ja satumainen paikka. Siellä asuu mitä kummallisempia olentoja: tuulikeijuja sekä kukkia ja eläimiä, jotka osaavat puhua. Ja mikä tärkeintä, Aliisa kohtaa puutarhassa tytön, Merin. Tytöt ovat joutuneet Sisarlaan taistellakseen pahaa kuningatarta ja hänen aiheuttamaansa ikuista talvea vastaan.

Kirjan alussa on kolme lainausta tunnetuista lastenkirjaklassikoista: Carrollin Liisan seikkailuista ihmemaassa, Burnettin Salaisesta puutarhasta sekä Andersenin Lumikuningattaresta. Simukka on hienosti tavoittanut jotakin kaikkien näiden kolmen kirjan tunnelmista ja maailmoista tarinaansa.

Sisarla : seikkailu toisessa maailmassa on lapsille ja nuorille suunnattu satufantasiakertomus hyvän ja pahan välisestä taistelusta, sekä ennen kaikkea ystävyyden voimasta ja tärkeydestä. Simukan kirjoitustyyli on mukaansatempaava ja kieli on helppolukuista. Kirjassa on sopivassa suhteessa huumoria ja seikkailua. Sisarlan on kuvittanut Saku Heinänen. Vahva mustavalkoinen kuvitus herättelee ajatuksia kohti sadun ja fantasian maailmoja.

Tittamari Marttinen: Emeliina ja laulavan koiran tapaus (Lasten keskus, 2016. 144 s.)

Tittamari Marttisen kirja Emeliina ja laulavan koiran tapaus kertoo nuoresta tytöstä, joka huomaa omaavansa taikavoimia. Minna-mummo on tärkeä henkilö Emeliinan elämässä.

"Minä olen Emeliina, ja Minna on yksi parhaista kavereistani. Vaikka hän on minua kuusikymmentä vuotta vanhempi, hän on joskus minua lapsellisempi. Minusta se on vain hauskaa." s. 10

Kirja kertoo Emeliinan ja hänen ystävänsä Antin elämästä muutaman päivän ajalta. Kerran puistosta löytyy punatukkainen ja hieman ujo tyttö, Ronja. Ronja tulee samaan kouluun ja lapset ystävystyvät. Tärkeä henkilö tarinassa on myös Ronjan sekarotuinen koira, Teppo, sekä Kultasen eläinkaupan omistaja, Kaapo.

Tittamari Marttisen kirjojen parhainta antia on onnistunut arjen kuvaus. Lasten elämästä on osattu kertoa sen iloineen ja suruineen. Kirjassa kerrotaan hienosti ystävyyden merkityksestä. Kirjan on kuvittanut Lotta Kauppi, jonka iloiset värikuvat sopivat erinomaisesti tähän muutenkin iloiseen lastenkirjaan. Tarina on melko pitkä, joten pienimmät lukijat voivat nauttia siitä enemmän yhdessä ääneenluettuna.

K. K. Alongi: Kevätuhrit (Otava, 2016. 303 s.)


Kevätuhrit

K. K. Alongin kirjan Kevätuhrit keskiössä on joukko nuoria, jotka ovat selvinneet. Kirja alkaa siitä, kun 15-vuotias Jade herää metrossa. Ympärillä on kasa kuolleita.

"Mä olen kuollut. Tämä on ensimmäinen ajatus, joka tulee hänen päähänsä. Mä olen kuollut ja joutunut helvettiin. Jade ei ole koskaan edes uskonut Jumalaan, saati sitten taivaaseen tai helvettiin, mutta jostakin selittämättömästä syystä ajatus helvetistä tulee hänelle juuri nyt. Hänen ympärillään on säkkipimeää. Pimeys on kuin seinä, joka painautuu häntä vasten, se on käsinkosketeltavaa valottomuutta, johon Jade uppoaa. Tämä on erilaista pimeyttä kuin se, mihin hän on kaupunkilaisena tottunut, sillä kaupungissa on aina valoa, jossakin. Nyt sitä ei ole, pimeys on nielaissut viimeisenkin valon rippeen maailmasta." s. 7

Jade jatkaa matkaansa ja kohtaa tytön, Suseten. Tytöt ovat lähtöisin hyvin erilaisista lähtökohdista, mutta kummallinen tilanne yhdistää heitä. Tytöt kulkevat pitkin Helsinkiä, joka on hetkessä muuttunut jättimäiseksi ruumishuoneeksi. Sähköt, puhelimet ja internet eivät toimi. Kaikki on sekaisin. Tytöt etsivät tarvitsemiaan tavaroita autioksi muuttuneesta kauppakeskuksesta. Sieltä löytyy muun muassa vedenpuhdistustabletteja ja ruokaa.

Matkallaan tytöt kohtaavat myös muita nuoria ja he joutuvat tekemään suunnitelmia siitä, miten selviytyä tässä oudossa tilanteessa. Osa eloonjääneistä on mennyt sekaisin ja he käyttäyvät erittäin hyökkäävästi muita kohtaan. Myös osa eläimistä (esimerkiksi koirat) on muuttunut erittäin raaoiksi ja elämä onkin eloonjäämistaistelua.

Kevätuhrit on kiinnostava, mutta myös kammottava kuvaus tilanteesta, jossa mikään ei ole entisellään. Kirja on koukuttava jännityskirja maailmasta, jossa on vain vähän toivoa. Kirja soveltuu mielestäni hyvin yläkouluikäsille ja miksei myös aikuisille. Jään odottamaan seuravaa osaa trilogiaan. Mitä oikein on tapahtunut? Ja miksi juuri nämä nuoret selvisivät?

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Tuula Kallioniemi: Ensiluokkaiset eläintenhoitajat (Otava, 2016. 48 s.)

Luin Tuula Kallioniemen kirjan Ensiluokkalaiset eläintenhoitajat ensi viikon vinkkausta varten. Kirja sisältää varsin paljon huumoria! Kirjan pääosassa on kaksi ekaluokkalaista lasta Pikkis (Eino Pikkarainen) ja Tötterö (Suvituuli Kesämäki). Kirjassa lapset pääsevät viikonlopun viettoon Pikkiksen serkun luokse maatilalle. Pikkis ja Tötterö oppivat yhdessä lukijan kanssa paljon eläimistä sekä siitä millaista elo maatilalla on. Kirjassa lapset käyvän muun muassa palvelutalossa yhdessä Elvis-possun kanssa ja opettelevat kouluttamaan sammakkoa. Lapset saavat myös kummallisen karvaisen otuksen arvoituksen ratkaistavakseen.

Kirja soveltuu hyvin jo jonku verran lukeville lapsille. Kirjassa on myös hauskaa kielellä leikittelyä, joten se palkitsee jo hieman enemmänkin lukevia. Kirja on kuvitettu Jii Roikosen mustavalkoisin kuvin. Kuvat tukevat hyvin tarinan tunnelmaa. Kirja on osittain sarjakuvamuotoinen. Tarinan pitkät sanat on ta-vu-tet-tu. Lukujen lopussa on myös visaisia kysymyksiä, joita lukija saa ratkaista.



perjantai 4. marraskuuta 2016

Tatu ja Patu nyt myös valkokankaalla

Viime viikon lauantaina minulla oli onni viettää koko päivä Helsingin kirjamessujen ihmeellisessä maailmassa. Tapasin siellä myös ihanan pariskunnan, nimittäin Aino Havukaisen ja Sami Toivosen. Pariskunta on tehnyt yhdessä jo useita kuvakirjoja, jossa seikkailevat mainiot tyypit: Tatu ja Patu Outolasta.



Kirjat ovat hauskoja ja niiden kuvitukset ovat upeita! Ja nyt kotimaista lastenkultturia harrastavien onneksi Tatun ja Patun ihmeellinen joulu-kirjan pohjalta ilmestyi mahtava elokuva Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu. Toki tarinaa oli muutettu kirjaversiosta. Kävin katsomassa elokuvan 9-vuotiaan poikani kanssa ja viihdyimme. Elokuva sekä nauratti että liikutti. Mukavaa, kun tällaisia loistavia elokuvia tehdään Suomessa ja toivon todella, että elokuvan kautta yhä uudet lukijat löytävät Tatu ja Patu kirjoja.

Tatu ja Patu kirjoja voi suositella kaikille, jotka haluavat miettiä maailman menoa.Tai niille, jotka tahtovat ihmetellä kummallisuuksia, joita elämä tuo eteen! Ja ensi vuonna jokaisen suomalaisen kansalaisvelvollisuus lienee sivistää itseään ja lukea vuonna 2007 Finlandia Junior palkinnon voittanut Tatun ja Patun Suomi. Kukahan palkinnon voittaa tämän vuoden hienoista ehdokkaista?